Vapaa tahto on askarruttanut sekä suurten että pienempienkin filosofien ajatuksia aina antiikin Kreikasta alkaen. Vapaa tahto ei ole vain teoreettinen metafyysinen kysymys, vaan sillä on olennainen merkitys moraalin, yhteiskunnan, oikeuslaitoksen ja itseymmärryksemme kannalta. On vaikea ymmärtää ihmiselämään olennaisesti kuuluvaa moraalista vastuuta jollei ihmisellä ole vapautta päättää omista teoistaan.

 

Mutta mitä on vapaa tahto? Se tuntuu olevan kuin pornografia; jokainen tietää mitä se on, mutta sitä on vaikea täsmällisesti määritellä. Ehkä helpointa on aloittaa siitä mitä se ei ainakaan ole.

 

Hullu Metafyysikko ei selvästikään ole vapaa, jos hän on vankilassa tai kahlehdittuna; jalkaan sidottu rautapallo rajoittaa liikkumisen vapautta. Tämän kaltaista vapautta voidaan nimittää fyysiseksi vapaudeksi. Toinen vapauden laji on psyykkinen vapaus; Metafyysikko ei ole vapaa, jos hän kärsii pakkomielteistä, psykoosista tai aivopesusta. Kolmas ja tämän tekstin kannalta olennaisin vapauden laji on moraalinen vapaus, ihmisen kyky tehdä valintoja joista hän on moraalisesti vastuussa. Vapaus ja vastuu ovat kuin paita ja peppu; toista ei voi olla ilman toista, ja mistä löytyy toinen, löytyy toinenkin.

 

Vapaan tahdon kannalta olennaista on kysymys determinismistä. Onko maailmamme determinismin kuvailema jättimäinen kellokoneisto, joka tikittää edeltä määrättyä kulkuaan, tai biljardipeli, jossa pallon A törmäys palloon B määrittää ehdottomalla varmuudella pallon B liikeradan? Luonnontieteellä ei ole tähän ehdottoman varmaa sanottavaa. Kvanttimekaniikkaan kuuluu (ainakin Kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan) perustavanlaatuinen ennustamattomuus. Kahden alkeishiukkasen törmätessä ei ole periaatteessakaan mahdollista ennustaa mihin suuntaan ne kimpoavat.Toisaalta kaikki kvanttimekaniikan tulkinnat eivät ole epädeterministisiä; ainakin Everettin monimaailmatulkinta säilyttää determinismin. Mutta kvanttimekaniikan tulkinta ei välttämättä ole käytännössä olennaista. Kvanttimekaniikan ennustamattomuus ilmenee alkeishiukkasten maailmassa, ei esimerkiksi aivojen tai hermosolujen kaltaisissa suhteellisen suurissa järjestelmissä. Maailma voi olla meidän ihmisten kannalta käytännössä deterministinen riippumatta kvanttimekaniikan ennustamattomuudesta.

 

Determinismin ja vapauden keskinäinen suhde jakaa filosofien mielipiteitä. Kaksi keskeistä kantaa ovat kompatibilismi ja inkompatibilismi. Kompatibilistien mukaan vapaa tahto ja determinismi ovat yhteensopivia; jopa kausaliteetin rautaisesti hallitsemassa maailmassa jonkinlainen vapaus on mahdollista. Inkompatibilistien mukaan determinismi sulkee pois vapauden. Inkompatibilistit jakautuvat kahteen ryhmään sen mukaan miten he suhtautuvat vapauteen. Kovien deterministien mukaan maailmamme on deterministinen, eikä vapaata tahtoa siis ole olemassa. Libertarianistien mukaan maailma on epädeterministinen tavalla joka mahdollistaa vapaan tahdon. Kolmannen ryhmän muodostavat pessimistit, joiden mukaan vapaata tahtoa ei voi olla olemassa riippumatta siitä onko maailma deterministinen tai epädeterministinen.

 

Kompatibilistit ovat esittäneet vapaalle tahdolle monenlaisia determinismin kanssa yhteensopivia määritelmiä. Antiikin filosofeilta alkunsa saaneen ”kykymallin” (faculties model) mukaan vapaus syntyy kahden henkisen kyvyn, älyn ja tahdon vuorovaikutuksesta. Ihmisellä on äly, joka tuottaa erilaisia toimintavaihtoehtoja, sekä tahto, joka valitsee älyn esittämistä vaihtoehdoista. Koska determinismi ei selvästikään poissulje älyn ja tahdon olemassaoloa, vapaa tahto ja determinismi ovat yhteensovitettavissa.

 

Harry Frankfurtin ”hierarkisen mallin” (hierarchical model) mukaan vapaus syntyy eriasteisten halujen sopusoinnusta. Oletetaan esimerkiksi, että Hullu Metafyysikko olisi huumeriippuvainen. Tässä tapauksessa hänellä ei ole vapautta valita huumeiden käyttöään; hän haluaa huumeita eikä pysty kontrolloimaan haluaan. Mutta tästä huolimatta Hullu Metafyysikko haluaa olla haluamatta huumeita. Vapaa tahto syntyy tällaisten ensimmäisen ja toisen asteen halujen sopusoinnusta. Ihminen on vapaa, mikäli hän voi tehdä mitä haluaa, ja haluaa haluta sitä mitä haluaa.

 

”Syyherkkyysnäkemyksen” (reason responsive view) mukaan vapaa tahto merkitsee herkkyyttä järkiperusteille. Jos Hullu Metafyysikko kärsii huumeriippuvuudesta, hän ei lopettaisi käyttöään, vaikka lääkäri kertoisikin pätevät syyt huumeiden käytön lopettamiselle. Tässä tapauksessa huumeiden käytön jatkaminen ei selvästikään ole vapaa valinta. Jos taas Metafyysikko huumekoukusta vapauduttuaan kykenee ottamaan huomioon lääkärin perustelut liikunnan lisäämiselle, hän lähtee punttisalille vapaasta tahdostaan.

 

Kompatibilistiset vapauden määritelmät ovat saaneet osakseen kritiikkiä inkompatibilistien taholta. Carl Ginetin ja Peter van Inwagenin ”seurausargumentti” (the concequence argument) perustuu eroon menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Arkielämässämme näemme menneisyyden ja tulevaisuuden välillä olennaisen eron; menneisyys on lukkoon lyöty, kun taas tulevaisuus on täynnä erilaisia mahdollisuuksia. Nykyhetki muistuttaa tienristeystä, jossa autoilija voi valita useista erilaisista kulkusuunnista. Nämä risteykset näyttävät olennaisilta vapaan tahdon kannalta; haarautumattomalla tiellä autoilija ei selvästikään ole vapaa valitsemaan kulkusuuntaansa. Determinismin mukaan mitään risteyksiä ei ole olemassa, vaan maailma kulkee aikakaudesta aikakauteen yhtä luonnonlakien määräämää polkua pitkin. Determinismi ja vapaus näyttävät siis mahdottomilta yhteensovittaa.

 

”Alkulähdeargumentissa” (origination argument) pohditaan ihmisen valintojen perimmäistä alkulähdettä. Jos humanoidit ovat asentaneet Hullun Metafyysikon aivoihin mikrosirun joka määrää hänet aloittamaan huumeiden käytön uudelleen, Metafyysikko ei selvästikään ole valintansa alkulähde. Tässä tapauksessa valintaa on vaikea nähdä vapaana. Sama tuntuu pätevän determinismiin. Jos ihmisen valinnat ovat seurausta tapahtumista ennen hänen syntymäänsä, hän ei ole valintojensa alkulähde, eikä siis vapaa.

 

Libertarianistit hyväksyvät inkompatibilismin, eli näkevät determinismin ja vapauden sulkevan toisensa pois. Mutta kovista deterministeistä poiketen he näkevät maailman epädeterministisenä. Autoilijalla on valittavanaan useita tienhaaroja. Näkemykset tienristeysten täsmällisestä sijainnista vaihtelevat. Jotkut näkevät kvanttimekaniikan ennustamattomuuden avaavan vaihtoehtoja valinnoille. Jotkut puhuvat ”agenttikausaatiosta” (agent causation), joka merkitsee ihmisen kykyä toimia syy-seuraus-ketjujen perimmäisenä alkulähteenä. Valintamme eivät ole seurausta tapahtumista ennen syntymäämme, vaan valinnan perimmäinen alkulähde on ihminen itse. Usein tämä kykymme toimia syy-seuraus-ketjujen aloittajana nähdään yliluonnollisen sielun ominaisuutena. Sielu muistuttaa tältä osin Jumalaa, joka nähdään maailmankaikkeuden perimmäisenä alkusyynä.

 

Hullu Metafyysikko suosii pessimisminä tunnettua näkökantaa. Tämän kannan mukaan vapaata tahtoa ei voi olla olemassa olipa maailma sitten deterministinen tai epädeterministinen. Pessimistit ovat inkompatibilistien kanssa samaa mieltä siitä, että determinismi sulkee pois vapauden. Mutta pessimistien mielestä epädeterministisyys ei lainkaan auta asiaa. Epädeterministisyydestä tulee mieleen sattuma. Jos Hullun Metafyysikon aivoissa tapahtuu satunnainen kvanttimekaaninen ilmiö jonka tuloksena hän alkaa uudelleen käyttää huumeita, hän ei selvästikään ole vastuussa valinnastaan; eihän kukaan ole vastuussa sattumasta. Koska vastuu ja vapaus liittyvät olennaisesti toisiinsa, Metafyysikon valinta ei ole vapaa.

 

Determinismin totuus tai epätotuus nähdään useimmiten empiirisenä kysymyksenä; on tieteen tehtävä selvittää onko maailma deterministinen vai epädeterministinen. Tähän sääntöön muodostaa poikkeuksen teologinen determinismi. Jos on olemassa Jumala, Hän ilmeisesti kaikkitietävänä tietää ennalta ihmisen valinnat. Kuinka valintamme voisivat tässä tapauksessa olla vapaita? Toinen tätä muistuttava kanta on looginen determinismi; vapaus nähdään paitsi vallitsevien tosiasioiden vastaisena, myös loogisena mahdottomuutena. Tämän äärimmäisen jyrkän näkemyksen mukaan determinismi on totta paitsi tuntemassamme maailmassa, myös kaikissa mahdollisissa universumeissa. Loogiseen determinismiin Hullu Metafyysikko palaa lähemmin seuraavassa artikkelissaan.

 

Lisää tietoa täällä ja täällä.